Hyvinvointia edistävät hankkeet: laihoja tuloksia vai paikallisesti arvokasta työtä?

Ylen A-studiossa puhututti 23.10. nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn panostavat hankkeet ja hanketyön väitetysti laihat tulokset. A-studiossa esiteltiin kolme erilaista hanketta ja keskustelemassa aiheesta oli Ulla Nord Me-säätiöstä sekä Georg Henrik Wrede Folkhälsanista. A-Studion voi katsoa vielä Yle Areenasta.

Seurasin keskustelua mielenkiinnolla. Työurani on koostunut useista nuorten hyvinvointia edistävistä hankkeista ja niiden tulosten kokoamisesta. Ammatillisen koulutuksen kentän hankkeiden työtä seuratessa voi todeta, että hyviä käytäntöjä syntyy valtavasti: jotkut juurtuvat sellaisenaan, jotkut sulautuvat ja muokkautuvat arjessa hankkeen päättymisen jälkeen ja joissakin hankkeissa hyvä työ loppuu, kun resurssit loppuvat. Kukaan ei silti voi väittää, etteikö nuorten hyvinvoinnin eteen tehtäisi paljon merkityksellistä ja hyvää työtä. Vaikutukset voivat olla hyvin paikallisia ja pientä, kaikissa ei pystytä muuttamaan maailmaa.

Hankkeiden haasteista hanketyön hyötyyn

Tämä Ylen verkkosivujen artikkeli (23.10.2018) kokoaa hyvin yhteen A-studion keskustelun annin ja esiin nostamat huomiot. Sitä ei voi väittää, etteikö hankkeita olisi paljon. Mutta helposti unohtuu se valtava ideointi ja suunnittelutyö, joka hankepäätösten takana löytyy. Hanketyö syntyy tarpeesta, hankkeet valmistellaan asiantuntijaryhmissä ja usein hakemuksia on niin paljon, että jotkut hyvätkin ideat jäävät rahoittamatta. Hyvinvointiin kohdistuva hankerahoitus ei mene koskaan hukkaan, jokainen askel hyvinvoinnin edistämiseksi on ottamisen arvoinen.

Hanketyön suurin haaste on se, miten tulokset saadaan elämään hankkeen jälkeen. Miten toimenpiteet ja käytännöt voidaan suunnitella ja luoda sellaisiksi, että niitä voidaan ylläpitää myös arjessa hankkeen päättymisen jälkeen (tähän voi katsoa vinkkejä Hankkeesta arjen käytännöksi -julkaisusta)? SAKU ry on mukana Opetushallituksen Zoomi – Sujuvien käytäntöjen kansallinen koordinointi -hankkeessa (ESR). Zoomi-hankkeessa on koottu yhteen noin 140 hyvää käytäntöä ja Sujuvat siirtymät -verkostossa on mukana karkeasti 60 hanketta. Ei voi väittääkään, ettei näissä hankkeissa synny paljon uusia käytäntöjä, monissa myös hyvin päällekkäisiä asioita. Verkostossa on mukana sekä valtakunnallisia että alueellisia hankkeita. Valtakunnallisissa hankkeissa on mukana useita osatoteuttajia. Näissä ESR-rahoitteisissa hankkeissa käytäntöjä tuntuu syntyvän eniten paikalliseen ja alueelliseen tarpeeseen: eri alueiden erityispiirteet vaikuttavat siihen, että käytännöt eivät välttämättä edes ole sellaisenaan kopioitavissa toiselle alueelle. Lisäksi ammatillisen koulutuksen heterogeeninen kenttä ja kohderyhmä tuo oman haasteensa juurrutustyölle, sellaisenaan käytännön siirtäminen toiselle koulutuksen järjestäjälle ei onnistu jo pelkästään erilaisten toimintaympäristöjen vuoksi. Mutta se ei tee luoduista käytännöistä vähempiarvoisia.

Hyvinvoinnille on vaikea luoda mittareita ja usein määrälliset mittarit eivät kerro tarpeeksi. Hyvinvointityö on siitä jännä asia, että sen vaikutukset näkyvät viivästyneesti. (ks. esimerkiksi Saari 2011 ja Simpura & Uusitalo 2011.)  Uudet toimintatavat vaativat aikaa juurtuakseen eikä hankkeen aikana välttämättä päästä siihen asti, että nähtäisiin todellisia vaikutuksia. Hankeresurssien loppuminen myös vaikuttaa siihen, että käytännöt muokkautuvat arjessa: ei yksinkertaisesti ole resursseja jatkaa toimintaa sellaisenaan. Hyviä keinoja ja malleja on luotu valtavasti, mutta jos resurssit loppuvat, niiden ylläpitäminen hankaloituu. On tärkeää nostaa keskusteluun, miten juurtumista voisi auttaa? Tämä vaatisi resurssien suuntaamista olemassa olevien hyvien mallien levitykseen eikä niinkään aina uuden innovoimiseen, kuten Georg Henrik Wrede hyvin nosti A-studiossa esille. SAKU ry on yrittänyt ratkaista tätä keräämällä hyviä käytäntöjä menetelmäpankkiin: on tärkeää nostaa esille, mitä on jo tehty ja kehittää hyvää edelleen paremmaksi. Ja oppia siitä, mitä muualla on tehty. Saman kiven läpi on kaikkien turha yrittää läpi runnoa.

Hanketyö kolmannella sektorilla

Hankerahoitus on arvokasta kolmannelle sektorille. Se mahdollistaa toiminnan laajentamisen ja mahdollisuuden kehittää omaa työtä. Kolmannen sektorin rahoitukset ovat usein hyvin pieniä, mikä nousi esiin A-studionkin keskustelussa (ks. aiemmin viitatun artikkelin toinen kohta). Pieniä hankkeita on paljon, mutta ne pitävät kehitystyötä elossa. Ne mahdollistavat sellaisten toimintojen kehittämisen, johon pienillä järjestöillä ei ilman hankerahaa olisi resursseja. Parhaimmassa tapauksessa hankkeet mahdollistavat toiminnan pilotoimisen, mikä hankkeen päättymisen jälkeen juurtuu perustoiminnaksi. Näin on usein käynyt myös SAKU ry:n hankkeissa: ilman hankkeita meillä ei olisi kehitetty tutortoimintaa, Ammattiosaajan työkykypassia, Liikkuvaa amista sekä Ammatillisen koulutuksen hyvinvointiverkostoa tai koko Arjen arkkia! Osaa kehitetään edelleen hanketyöllä, mutta perusjutut niistä elävät vahvasti jo osana järjestön perustyötä.

Jos pohditaan kolmannen sektorin hankerahoituksen mielekkyyttä, pitää kysyä, että millä sitten pienten toimijoiden toiminnan kehittämistä voisi tukea? Siinä tapauksessa pitäisi keksiä muita keinoja tukea kolmannen sektorin vahvaa ja merkityksellistä hyvinvointityötä.

Kohti kestävää hyvinvointia

Hankerahoitusviidakossa on välillä hankala luovia ja totta on, että on myös päällekkäistä rahoitusta. Syrjäytymisen ehkäisyyn tai ennemminkin hyvinvointityöhön vaikutetaan monesta eri näkökulmasta. Rahoittajien yhteen pöytään istumisella olisi varmasti vaikutusta toimintojen yhdenmukaistamiseen. Sen sijaan, että jatkuvasti joudutaan miettimään ja rakentamaan päällekkäisiä ongelmaratkaisupalveluita, tulisi miettiä, että mitä ongelmaa tässä oikein ollaan ratkomassa. Jos yhteiskunta tuottaa jatkuvasti ulkopuolisuutta toimenpiteistä ja palveluista huolimatta, onko ongelma ja syy silloin hanketyössä?

Tällä hetkellä tilanne on se, että tarvitaan lisää yhteisöllisiä ja nuoria tukevia palveluita. Ristikari ja muut toteavat vuoden 1987-ikäluokkaa koskevassa pitkittäistutkimuksessaan, että hyvinvointia lisäävillä palveluilla on valtava merkitys nuorten ulkopuolisuuden ehkäisemisessä (Ristikari ym. 2016, 104, ks. myös Aaltonen ym. 2015). Jos hankeresurssia karsittaisiin hyvinvointityön kehittämisestä, kenellä silloin olisi resursseja tehdä ja eritoten kehittää hyvinvointityötä? Nuori ei ole Ylen artikkelin väittämän mukaisesti hukkumassa hankepaljouteen ja palveluihin, jos ongelmana nimenomaan on, että nuoria ei tavoiteta. Nuoret eivät ole homogeeninen massa, jossa kaikille sopii samanlaiset palvelut. Toiminnan pitääkin olla monipuolista, jotta voidaan tavoittaa mahdollisimman moni. 

Teen tällä hetkellä nuorten yhteiskuntaan kiinnittymiseen liittyen väitöstyötä Tampereen yliopistoon. Pääaineenani on nuorisotutkimus. Ulkopuolisuutta tuottava yhteiskunta ei ole kestävä ratkaisu, vaan ennemminkin pitäisi tarkastella rakenteita, jotka tuottavat ulkopuolisuutta (ks. Simmons & Thompson 2011). Tällöin syy ei yksinkertaisesti ole päällekkäin rahoitetussa työssä vaan siinä, miksi me edelleen tarvitsemme uusia ja uusia malleja niin kutsutun syrjäytymisen ehkäisyyn. Vai pitäisikö ennemmin miettiä, mitä meidän yhteiskunnassamme pitää muuttaa, ettei se alun perinkään tuottaisi ulkopuolisuutta. Tulipalojen sammuttaminen kun usein tulee hyvin kalliiksi.

Lähteet

Aaltonen S., Berg P. & Ikäheimo S. 2015. Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Saatavilla www-muodossa. <http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/nuoretluukulla.pdf>. 24.10.2018

Ristikari T., Törmäkangas L., Lappi A., Haapakorva P., Kiilakoski T., Merikukka M., Hautakoski A., Pekkarinen E. & Gissler M. 2016. Suomi nuorten kasvuympäristönä. 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Nuorisotutkimusverkos-to/Nuorisotutkimusseura. Saatavilla www-muodossa. <http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/suomi_nuorten_kasvuymparistona.pdf>. 24.10.2018

Saari J. 2011. Hyvinvoinnin kentät. Teoksessa J. Saari (toim.) Hyvinvointi - Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki : Gaudeamus Helsinki University Press, 33-78

Simmons R. & Thompson R. 2011. NEET Young People and Training for Work: Learning on the Margins. Stoke-on-Trent: Institute of Education Press.

Simpura J. & Uusitalo H. 2011. Hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys. Teoksessa J. Saari (toim.) Hyvinvointi - Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki : Gaudeamus Helsinki University Press, 106-139